Se on hyvä etten ole yksin ahdistuspalleroinen. :’)
No eiköhän meillä kaikilla ole jossain välissä elämää ne tylsät hetket :) Minullekin tulee 5 kuukauden päästä 30v. mittariin!
Viimeviikolla katsoin Wikipediasta että mitä olikaan tapahtunut 1986! Oli kyllä ollut suhteellisen tapahtumarikas vuosi :) No suurin osa oli tietenkin negatiivisi, kuten esim. Tšernobyl ja lukuisat rähinät ympäri maailmaa, räjäyttelyt ja terrorismi! Mikään ei siis käytännössä ole muuttunut! oivoi… No minä lähdin taas tälle maailman parannus linjalle :D
Hyvää viikonlopun jatkoa :)
No, itsellä viimiset 7 vuotta vähän jumittunut elämäntilanne, mutta kaipa se tästä.
Heh joo, pari viikkoa siitä kun synnyin, niin Tšernobyl possahti. Mutta joo, sotia ja terrorismia on ja tulee olemaan. Ainakin itse olen sitä mieltä.
Ihan oikeassa olet Saija! Kyllä se siitä, sanoi jo Koiviston Manukin aikoinaan :) Pomppaat sitten ylös kuin vieteri kun siltä tuntuu ja teet nimenomaan sitä mikä hyvältä ja oikealta tuntuu! Älä tee sitä mistä et tykkää, tai painostuksesta koska ”Niin kuuluisi tehdä” Ja on meitä kuule enemmän kuin me 3! Se on ihan saletti juttu :D Minä esim. käyn töissä, tulen kotiin ja sitten vaan tv ja läppäri auki! Seuraavana päivänä sama uudestaan jne. Näin voi vierähtää viikko jos toinenkin… Onneksi väliin mahtuu toki antoisampiakin päiviä! cnc-koneistajan ammattini vetäisin täysin hatusta :D No tosin opiskelu pienessä ryhmässä, itsenäinen työskentely ja jonkinlainen kiinnostus metalliin materiaalina edistivät päätöstä… Hyvinhän tässä on tullut toki viihdyttyä kohta 9 vuotta. Ennen työllistymistä kävin puolenvuoden varusmiespalveluksen ja nyt olen mököttänyt yksin metsässä vanhassa omakotitalossa… Ei siis mitään sen kummemmin mainittavaa tai minun olemassaoloa korostavaa tapahtumaa!
Oi, joskus vielä haluan asua metsän keskellä! Se olisi ihan mahtavaa. Vaikka tietty sitä seuraakin kaipaa usein, heh. Oon aina tykännyt luonnon olevan läsnä elinympäristössä ja sen takia pysyttelenkin pienellä paikkakunnalla :)
Metsässä on hyvä asustella :) Tai ylipäätään omalla tontilla. Pihasta saa muokata omanlaisensa ja kasveja/pensaita voi istutella miten tykkää! Ruohon leikkuu, lehtien haravointi ja lumen kolaus on minulle suorastaan terapia. virkistää mieltä ja kehoa… Edellinen asukas oli istutellut vaikka minkälaisia kukkasia pitkin pihan reunuksia. Pääsee taas kesällä seurailemaan kukkasten väriloistoa :) Erästä nättiä kukkaa en ollut ennen nähnyt ja menin sitä lähemmin ihmettelemään ja haistelemaan… Se olikin Sormustinkukka! Hemmetti, hyvä etten saanut slaagia :D On nimittäin melko myrkyllinen. Ja olisitpa nähnyt miten tolkuttomasti minun pihan yllä lenteli sudenkorentoja viimekesänä! Kymmeniä ellei jopa satoja! Moni ihmetteli, että miten hitossa niitä oli niin paljon ja näin pienellä alueella… Yksi selitys toki olisi, että ne oli tyttö korentoja ja tulivat minua ihailemaan kun minä otin takapihalla aurinkoa ja join olutta… Joo niin sen täytyy olla :D Ja lintujen ruokintakin on muuten mielenkiintoista puuhaa. Nytkin on lintulaudalla semmoinen kuhina että heikompaa hirvittäisi tuo näky :D
Mä aina oon rakastanut Kauvatsaa, pientä kylää, jossa enäö pappani ja enoni asuu. Monasti vietin täällä maaseudun rauhassa kesälomia teininä. Ja joka sunnuntainen perinteinen visiitti täällä pappan luona virkistää mieltä paljon. Kenties vaikka joskus itsekin myöhemmällä iällä asuisin täällä! :)
Itse tykkäisin myös viherpeukaloida pienen pientö pihaani. Viime vuonna laitoin ahomansikkaa kasvamaan isoon ruukkuun ja se tuotti koko kesän mansikoita. :)
Heh, olivat varmasti naaraspuolisia sudenkorentoja! :D Aika jännää vielä, kun yleensähän ne asustelevat mieluitem kosteikossa.
Oi vitsit, lintuja on kyllä kiva seurata. Ja valokuvailla! :)
Voi kuule, kaikkien ei tarvitse tehdä mitään erityistä elämässä! Ainakaan sellaisella mittakaavalla että voisi määritellä julkkis-tason asiaksi :’)
Pienikin teko voi johtaa siihen että olet erityinen edes sille yhdelle ihmisille, jolle olet hyvän teon tehnyt ja joka pysyy mielessä pitkään!
Joillekin sitten jo se, että on (vielä) elossa, on iso saavutus ♥
Voi kiitos ihanasta kommentista! :) Niistähän se elämä koostuu, pienistä iloisista asioista. Ja itse tuppaan olemaan sellanen, että itselle tulee valtavan hyvä olo, jos saa tehtyä jonkun iloiseksi :)
Voi Saicculiini, miekin täytän muutaman vuoden päästä 30 enkä ole saavuttanut oikein mitään :D
Toki no, miun mielestä eläminen ei oo sitä varten että pyritään vain saavuttamaan kaikkea mahdollista niin paljon kuin suinkin, etenkin jotakin superawesome juttuja.
Loppujen lopuksi, saavutukset voi olla pieniä arjen iloja, ei sen tarvi olla mitään mahtipontista :3
Ei kannata tommottii miettiä, tulee vaan turhaan paha mieli!
Totta, paha mielihän siinä tulee ja ahdistaa, kun yrittää miettiä onko yhteiskunnan asettamien normien mukaan saavuttanut mitään (perhe,työ jne).
Kiitos paljon kivoista sanoista! :3
I feel you bro. Mut ei hätää, et oo yksin!
Se on hyvä etten ole yksin ahdistuspalleroinen. :’)
No eiköhän meillä kaikilla ole jossain välissä elämää ne tylsät hetket :) Minullekin tulee 5 kuukauden päästä 30v. mittariin!
Viimeviikolla katsoin Wikipediasta että mitä olikaan tapahtunut 1986! Oli kyllä ollut suhteellisen tapahtumarikas vuosi :) No suurin osa oli tietenkin negatiivisi, kuten esim. Tšernobyl ja lukuisat rähinät ympäri maailmaa, räjäyttelyt ja terrorismi! Mikään ei siis käytännössä ole muuttunut! oivoi… No minä lähdin taas tälle maailman parannus linjalle :D
Hyvää viikonlopun jatkoa :)
No, itsellä viimiset 7 vuotta vähän jumittunut elämäntilanne, mutta kaipa se tästä.
Heh joo, pari viikkoa siitä kun synnyin, niin Tšernobyl possahti. Mutta joo, sotia ja terrorismia on ja tulee olemaan. Ainakin itse olen sitä mieltä.
Ihan oikeassa olet Saija! Kyllä se siitä, sanoi jo Koiviston Manukin aikoinaan :) Pomppaat sitten ylös kuin vieteri kun siltä tuntuu ja teet nimenomaan sitä mikä hyvältä ja oikealta tuntuu! Älä tee sitä mistä et tykkää, tai painostuksesta koska ”Niin kuuluisi tehdä” Ja on meitä kuule enemmän kuin me 3! Se on ihan saletti juttu :D Minä esim. käyn töissä, tulen kotiin ja sitten vaan tv ja läppäri auki! Seuraavana päivänä sama uudestaan jne. Näin voi vierähtää viikko jos toinenkin… Onneksi väliin mahtuu toki antoisampiakin päiviä! cnc-koneistajan ammattini vetäisin täysin hatusta :D No tosin opiskelu pienessä ryhmässä, itsenäinen työskentely ja jonkinlainen kiinnostus metalliin materiaalina edistivät päätöstä… Hyvinhän tässä on tullut toki viihdyttyä kohta 9 vuotta. Ennen työllistymistä kävin puolenvuoden varusmiespalveluksen ja nyt olen mököttänyt yksin metsässä vanhassa omakotitalossa… Ei siis mitään sen kummemmin mainittavaa tai minun olemassaoloa korostavaa tapahtumaa!
Oi, joskus vielä haluan asua metsän keskellä! Se olisi ihan mahtavaa. Vaikka tietty sitä seuraakin kaipaa usein, heh. Oon aina tykännyt luonnon olevan läsnä elinympäristössä ja sen takia pysyttelenkin pienellä paikkakunnalla :)
Metsässä on hyvä asustella :) Tai ylipäätään omalla tontilla. Pihasta saa muokata omanlaisensa ja kasveja/pensaita voi istutella miten tykkää! Ruohon leikkuu, lehtien haravointi ja lumen kolaus on minulle suorastaan terapia. virkistää mieltä ja kehoa… Edellinen asukas oli istutellut vaikka minkälaisia kukkasia pitkin pihan reunuksia. Pääsee taas kesällä seurailemaan kukkasten väriloistoa :) Erästä nättiä kukkaa en ollut ennen nähnyt ja menin sitä lähemmin ihmettelemään ja haistelemaan… Se olikin Sormustinkukka! Hemmetti, hyvä etten saanut slaagia :D On nimittäin melko myrkyllinen. Ja olisitpa nähnyt miten tolkuttomasti minun pihan yllä lenteli sudenkorentoja viimekesänä! Kymmeniä ellei jopa satoja! Moni ihmetteli, että miten hitossa niitä oli niin paljon ja näin pienellä alueella… Yksi selitys toki olisi, että ne oli tyttö korentoja ja tulivat minua ihailemaan kun minä otin takapihalla aurinkoa ja join olutta… Joo niin sen täytyy olla :D Ja lintujen ruokintakin on muuten mielenkiintoista puuhaa. Nytkin on lintulaudalla semmoinen kuhina että heikompaa hirvittäisi tuo näky :D
Mä aina oon rakastanut Kauvatsaa, pientä kylää, jossa enäö pappani ja enoni asuu. Monasti vietin täällä maaseudun rauhassa kesälomia teininä. Ja joka sunnuntainen perinteinen visiitti täällä pappan luona virkistää mieltä paljon. Kenties vaikka joskus itsekin myöhemmällä iällä asuisin täällä! :)
Itse tykkäisin myös viherpeukaloida pienen pientö pihaani. Viime vuonna laitoin ahomansikkaa kasvamaan isoon ruukkuun ja se tuotti koko kesän mansikoita. :)
Heh, olivat varmasti naaraspuolisia sudenkorentoja! :D Aika jännää vielä, kun yleensähän ne asustelevat mieluitem kosteikossa.
Oi vitsit, lintuja on kyllä kiva seurata. Ja valokuvailla! :)
Voi kuule, kaikkien ei tarvitse tehdä mitään erityistä elämässä! Ainakaan sellaisella mittakaavalla että voisi määritellä julkkis-tason asiaksi :’)
Pienikin teko voi johtaa siihen että olet erityinen edes sille yhdelle ihmisille, jolle olet hyvän teon tehnyt ja joka pysyy mielessä pitkään!
Joillekin sitten jo se, että on (vielä) elossa, on iso saavutus ♥
Voi kiitos ihanasta kommentista! :) Niistähän se elämä koostuu, pienistä iloisista asioista. Ja itse tuppaan olemaan sellanen, että itselle tulee valtavan hyvä olo, jos saa tehtyä jonkun iloiseksi :)
Voi Saicculiini, miekin täytän muutaman vuoden päästä 30 enkä ole saavuttanut oikein mitään :D
Toki no, miun mielestä eläminen ei oo sitä varten että pyritään vain saavuttamaan kaikkea mahdollista niin paljon kuin suinkin, etenkin jotakin superawesome juttuja.
Loppujen lopuksi, saavutukset voi olla pieniä arjen iloja, ei sen tarvi olla mitään mahtipontista :3
Ei kannata tommottii miettiä, tulee vaan turhaan paha mieli!
Totta, paha mielihän siinä tulee ja ahdistaa, kun yrittää miettiä onko yhteiskunnan asettamien normien mukaan saavuttanut mitään (perhe,työ jne).
Kiitos paljon kivoista sanoista! :3