Ai nyt tuli tuo pari vuotta täyteen.. :c Mehän juteltiinki vähä syvemmin meijjän mummeista~
Et oo siis yksin, edelleen minäkin kaipaisin mummaani jolle jutella kaikesta mahdollisesta ja vaikka mitä.. ;__; ♥
Joo näin juteltiinkin. <3
Voi kun meidän molempien mummut olisi vielä täällä ;_;
Niinpä.. .___. Ois täs eilen/toissapäivänäki ollu ihan hemmetin kova tarve; sain astetta isomman hermoromahduksen et hakkasin partsin ovee nyrkeillä ja huusin liudan kirosanoja, sit menin rojahtaan partsin nurkkaan säkkituolille itkuhuutotärisemään -A- Voin kertoo tarkemmin tästä sit faces jossai vaihees, vähä kiirettä kun Heli vielä täällä ja huomenna eka maksava, tuntematon tatska-asiakas + Saija tulee opastamaan! Nii ja keskiviikkona alkaa DKT-ryhmä mis Saijaki käy, yhyy liikaa kaikkee..
Ää, voi ei! D: Ei kuulosta nyt kyllä yhtään kivalta! Ja joo, kerro vain. Jos saisin sun oloa jotenki helpotettua! ._.
Oi,kovasti tsemppiä ekaan tilaustatuointiin! Kiva kuulla, että Saija on siellä tutoroimassa ja henkisenä tukena ja apuna! :3
Niin, en tiedä lohduttaako tämä niinkään… mutta niin kauan kun muistamme poismenneet, puhumme heille ajatuksissamme he eivät ikinä kuole lopullisesti lohduttaen meitä edelleen elämänpolun kiemuroissa.
Näin minä ajattelen itse, toisten mielipiteestä en tiedä niinkään.
Se on totta kyllä. Itsekin yritän ajatella, eträ mummu on yhä kanssani, vaikka hän ei fyysisesti täällä enää olekaan läsnä.
Ja uskon myös, että kun mummusta näen unta, että hän on oikeasti siellä läsnä kanssani. Outo ajattelutapa, mutta antaa mulle lohtua. :)
Heis.
Eetpä ole nuiden tuntemusten kanssa yksin. Samana vuonna kon menetit mummusi niin oma isäni päätti heittää henkensä ja olen itse löytänyt monia tilanteita kon oon meinannu soittaa isäl ja kertoo et kato mä osaan.
Ai nyt tuli tuo pari vuotta täyteen.. :c Mehän juteltiinki vähä syvemmin meijjän mummeista~
Et oo siis yksin, edelleen minäkin kaipaisin mummaani jolle jutella kaikesta mahdollisesta ja vaikka mitä.. ;__; ♥
Joo näin juteltiinkin. <3
Voi kun meidän molempien mummut olisi vielä täällä ;_;
Niinpä.. .___. Ois täs eilen/toissapäivänäki ollu ihan hemmetin kova tarve; sain astetta isomman hermoromahduksen et hakkasin partsin ovee nyrkeillä ja huusin liudan kirosanoja, sit menin rojahtaan partsin nurkkaan säkkituolille itkuhuutotärisemään -A- Voin kertoo tarkemmin tästä sit faces jossai vaihees, vähä kiirettä kun Heli vielä täällä ja huomenna eka maksava, tuntematon tatska-asiakas + Saija tulee opastamaan! Nii ja keskiviikkona alkaa DKT-ryhmä mis Saijaki käy, yhyy liikaa kaikkee..
Ää, voi ei! D: Ei kuulosta nyt kyllä yhtään kivalta! Ja joo, kerro vain. Jos saisin sun oloa jotenki helpotettua! ._.
Oi,kovasti tsemppiä ekaan tilaustatuointiin! Kiva kuulla, että Saija on siellä tutoroimassa ja henkisenä tukena ja apuna! :3
Niin, en tiedä lohduttaako tämä niinkään… mutta niin kauan kun muistamme poismenneet, puhumme heille ajatuksissamme he eivät ikinä kuole lopullisesti lohduttaen meitä edelleen elämänpolun kiemuroissa.
Näin minä ajattelen itse, toisten mielipiteestä en tiedä niinkään.
Leviathan.
Se on totta kyllä. Itsekin yritän ajatella, eträ mummu on yhä kanssani, vaikka hän ei fyysisesti täällä enää olekaan läsnä.
Ja uskon myös, että kun mummusta näen unta, että hän on oikeasti siellä läsnä kanssani. Outo ajattelutapa, mutta antaa mulle lohtua. :)
Heis.
Eetpä ole nuiden tuntemusten kanssa yksin. Samana vuonna kon menetit mummusi niin oma isäni päätti heittää henkensä ja olen itse löytänyt monia tilanteita kon oon meinannu soittaa isäl ja kertoo et kato mä osaan.
Liekö koskaan lähde pois tällaiset tunteet.
Voi ei! Osanottoni! :'(