Mun mielestä jo tollasessa vakuuttulessa ja itsensä jalustalle nostamisessa joku haiskahtaa! Eiköhän nuiden juttujen pitäs olla vähän niinkun itsestäänselvyyksiä ellei oo vaan kuspää 8)
Joo, munkin mielestä pitäisi olla itsestään selvää, ettei toisia kohdella ikävästi. Ja jotenkin kalskahti tuo itsensä kiillottaminen ylitsevuotavin sanoin. Ja iski heti flashbackeja yläasteajoilta.
Ehdotan sääntöä: jos tyyppi erikseen sanoo olevansa Hyvä Ihminen niin ei hän sitä kyllä ole.
Testataan sääntöä: ”But I’m such a nice guy!”
Toimii.
Ps. Yläasteiässä ihmisten empatiakyky ei keskimäärin ole vielä kauheen kehittynyt, ja sosiaalinen paine voi tuntua joistakin ihmisistä ihan hirveen vahvalle. Sosiaalinen paine yleensä vielä kasvaa yläkoulun puolella verrattuna alakouluun, kun teinit ovat epävarmoja ja etsivät identiteettiä ja kaikkea muuta murrosikään liittyvää. Ei niin että se tekisi tehtyä tekemättömäksi tai invalidoisi sun kokemuksia tai tunteita, mutta siis on ihan mahdollista että tämä kyseinen henkilö ei tiedosta toimineensa kovin paskasti. Jos taas tiedostaa niin todennäköisesti tuskin myöntää, koska kognitiivinen dissonanssi.
True. Ei hyvän ihmisen tarvitse erikseen mainostaa olevansa hyvä, koska varmasti ihmiset sen huomaavat ilman sitäkin.
Totta myös tuo, että teinit on kuitenkin melko hapuilevia kaiken suhteen. Mutta uskallan väittää, että moni toimii silloin täysin tietoisena siitä mitä on tekemässä ja millainen vaikutus sillä olisi. Varsinkin, jos tätä kyseistä ihmistä on opetettu kotona noin kun hän kertoi, niin mietityttää, miksi hän sitten koulussa oli olevinaan kovis ja sorsi häntä ”alempiarvoisia” ihmisiä. Toki voi olla niinkin, ettei muista omasta mielestään tehneensä mitään väärin, mutta jotenkin tuntuu, ettei kokemusperäiset muistotja tämä hänen avautuminen laupiaasta ihmisestä koko elämönsä ajalta oikein nyt mätsää.
Mulla on nyt joku tarve keskustella/luennoida lasten kognitiivisesta kehityksestä yms ja pyydän etukäteen anteeksi. Laitoin loppuun pari kirjasuositusta joista voi olla apua jos haluaa/tarvii/kiinnostaa. Pointti on se että olet täysin oikeassa siinä että tyyppi käyttäytyi paskasti ja sulla on täysi oikeus fiilinkeihin, mun on nyt vaan pakko avata tätä ilmiötä.
Teinit keskimäärin eivät ole ihan hirveän tietoisia pitkän aikavälin syy-seuraussuhteista. Sorry, teinit jotka lukevat tämän, mutta them’s the facts.
Tämä siksi, että teineillä kognitiivinen kapasiteetti on vasta kehittymässä. Lisätään tähän ryhmäilmiöiden kirjo ja lopputuloksena on se, että vaikka yksittäinen teini ei kysyttäessä ajattelekaan aiheuttavansa hirveää haittaa toiminnallaan tai pitää itseään jopa empaattisena* tai mitä vaan niin käytännössä luokka voi vaikka ajaa yksittäisen oppilaan itsemurhan partaalle – ilman että edes oikeasti tiedostaa, missä mennään ja mitä ollaan tekemässä. Tämä ilmiö tulee muuallakin esille kuin koulukiusaamisessa. Mieti vaikka jonneporukkaa, jotka päättävät kovina jätkinä mennä vähän skeittamaan ilman suojavälineitä, joku päättää grindata korkealla kaiteella, muut yllyttävät, grindatessa joku menee pieleen ja tarina päättyy teholle koska vakava aivotärähdys ja kallomurtuma. On ihan mahdollisuuksien rajoissa että kenellekään ei tullut edes mieleen että jokin voisi oikeasti mennä pyllylleen. Edes siinä tapauksessa, että yksittäin jonnet ovat ihan fiksuja nuoria miehiä.
*Voi olla tottakin. Jassu voi lohduttaa ja puolustaa Suskia ilkeiltä juoruilta ja samalla jättää Lissun piraijoille. Jos sanot Jassulle, että tämä on empatiakyvytön ihmishirviö niin hän ihan satavarmasti sanoo että entäs Suskin auttaminen.
Miten tämä sitten auttaa missään mitään? Ei se nyt varsinaisesti koulusta selvinnyttä auta kuin ehkä asian kognitiivisessa käsittelyssä, mutta jos koulun henkilökunta ym aikuiset ymmärtää lasten/teinien toimintaa ja sielunmaailmaa niin voidaan toimia edes jotenkin. Samalla koulukiusattu voi saada katarsista siitä tiedosta, että kiusaamisen syy ei ole ainakaan yksinomaan hänessä. Ja jos näitä toimintamalleja ja rakenteita avataan oppilaille niin hyvällä tuurilla joku tarttuu siihen ja alkaa toimia paremmin. Ja jos kiusaamista käsitellään (myös) ryhmäilmiönä ja tiedetään sen syyt ja mekanismit niin siihen on noin miljoona kertaa helpompaa puuttua, varsinkin tällaiseen passiviseen aggressioon joka voi mennä ihan järjettömän monimutkaiseksi kuvioksi.
Mua itseäni auttoi traumojen käsittely lukemalla aiheesta, joten suosittelen kahta kirjaa Amerikasta. Rachel Simmonsin Odd Girl Out oli vähän niinku eka sellainen nimenomaan tyttöjen kiusaamista käsittelevä teos. Siitä on tehty myös aika kökkö samanniminen elokuva. Toinen, Rosalind Wisemanin Queen Bees and Wannabes, toimi Mean Girls-elokuvan pohjana ja oli myös tosi mielenkiintoinen luettava. Siitä tuli uusi painos 2009.
TLDR: Teinit eivät yleisesti ottaen kykene miettimään tekojensa seurauksia, koulukiusaaminen on pohjimmiltaan ryhmäilmiö, tästä seuraa se että tyyppi ei välttämättä edes tajua kaatavansa saavilla paskaa toisen niskaan, vielä vähemmän sitä miten se paska vaikuttaa.
Kiitos ja vielä kerran anteeksi. (｡☉౪ ⊙｡)
Mielenkiintoista luettavaa. Onhan se niin, että teinit ovat kypsymättömiä vielä ihmisinä ja käytökseen vaikuttaa monia asioita. Mutta silti itse näkisin, että kyllä teinit on kuitenkin sen verran välkkyjä (tai ainakin jotkut), että miten käyttäytydytään jne.
Haha jepjep.. En ny haluu takertua tuohon teini-iän vaikutteisiin ku siitä tullu jo kattava paketti :D Mut ihan samaa mieltä oon et jos pitää erikseen pönkittää nii jotaki nestettä pääkopasta löytyy tahi pitää kompensoida jotaki (vittu että tulee taas parikin esimerkkiä mieleen mutta jauhanu privasti jos siltä tuntuu x) ).
Tästä syystä mul on ollu aika usein vastaus/”slogan” kysymykseen millane mä oon tää ”Ihan kiva kusipääksi” – eipä odoteta liikoja ja sentään varaa yllättyä positiivisesti ku negasti (mitä ei voi sanoa samaa esim. tyypeistä joilla on tää kiiltokuvaimago hömhöm 8])
Nii ja hyvä jos tää merkintä ”vapautti” mieltäs tosta asiasta~
Sanopa. Mutta noh, meitä on moneen junaan. Itse en vain valitettavasti ole tuon tyypin kanssa samaa mieltä. Ja juttelin yhden yläasteaikasen kaverini kanssa, johon hän totesi, että joo ei. Ei ole tuo ihminen ollut sellainen mitä hän kovasti väittää. Mutta no jaa, onneksi ei tarvitse olle kyseisen henkilön kanssa tekemisissä. Tai muutaman muunkaan :’)
Mun mielestä jo tollasessa vakuuttulessa ja itsensä jalustalle nostamisessa joku haiskahtaa! Eiköhän nuiden juttujen pitäs olla vähän niinkun itsestäänselvyyksiä ellei oo vaan kuspää 8)
Joo, munkin mielestä pitäisi olla itsestään selvää, ettei toisia kohdella ikävästi. Ja jotenkin kalskahti tuo itsensä kiillottaminen ylitsevuotavin sanoin. Ja iski heti flashbackeja yläasteajoilta.
Samaa mieltä kuin edellinen kommentoija!
Ehdotan sääntöä: jos tyyppi erikseen sanoo olevansa Hyvä Ihminen niin ei hän sitä kyllä ole.
Testataan sääntöä: ”But I’m such a nice guy!”
Toimii.
Ps. Yläasteiässä ihmisten empatiakyky ei keskimäärin ole vielä kauheen kehittynyt, ja sosiaalinen paine voi tuntua joistakin ihmisistä ihan hirveen vahvalle. Sosiaalinen paine yleensä vielä kasvaa yläkoulun puolella verrattuna alakouluun, kun teinit ovat epävarmoja ja etsivät identiteettiä ja kaikkea muuta murrosikään liittyvää. Ei niin että se tekisi tehtyä tekemättömäksi tai invalidoisi sun kokemuksia tai tunteita, mutta siis on ihan mahdollista että tämä kyseinen henkilö ei tiedosta toimineensa kovin paskasti. Jos taas tiedostaa niin todennäköisesti tuskin myöntää, koska kognitiivinen dissonanssi.
True. Ei hyvän ihmisen tarvitse erikseen mainostaa olevansa hyvä, koska varmasti ihmiset sen huomaavat ilman sitäkin.
Totta myös tuo, että teinit on kuitenkin melko hapuilevia kaiken suhteen. Mutta uskallan väittää, että moni toimii silloin täysin tietoisena siitä mitä on tekemässä ja millainen vaikutus sillä olisi. Varsinkin, jos tätä kyseistä ihmistä on opetettu kotona noin kun hän kertoi, niin mietityttää, miksi hän sitten koulussa oli olevinaan kovis ja sorsi häntä ”alempiarvoisia” ihmisiä. Toki voi olla niinkin, ettei muista omasta mielestään tehneensä mitään väärin, mutta jotenkin tuntuu, ettei kokemusperäiset muistotja tämä hänen avautuminen laupiaasta ihmisestä koko elämönsä ajalta oikein nyt mätsää.
Mulla on nyt joku tarve keskustella/luennoida lasten kognitiivisesta kehityksestä yms ja pyydän etukäteen anteeksi. Laitoin loppuun pari kirjasuositusta joista voi olla apua jos haluaa/tarvii/kiinnostaa. Pointti on se että olet täysin oikeassa siinä että tyyppi käyttäytyi paskasti ja sulla on täysi oikeus fiilinkeihin, mun on nyt vaan pakko avata tätä ilmiötä.
Teinit keskimäärin eivät ole ihan hirveän tietoisia pitkän aikavälin syy-seuraussuhteista. Sorry, teinit jotka lukevat tämän, mutta them’s the facts.
Tämä siksi, että teineillä kognitiivinen kapasiteetti on vasta kehittymässä. Lisätään tähän ryhmäilmiöiden kirjo ja lopputuloksena on se, että vaikka yksittäinen teini ei kysyttäessä ajattelekaan aiheuttavansa hirveää haittaa toiminnallaan tai pitää itseään jopa empaattisena* tai mitä vaan niin käytännössä luokka voi vaikka ajaa yksittäisen oppilaan itsemurhan partaalle – ilman että edes oikeasti tiedostaa, missä mennään ja mitä ollaan tekemässä. Tämä ilmiö tulee muuallakin esille kuin koulukiusaamisessa. Mieti vaikka jonneporukkaa, jotka päättävät kovina jätkinä mennä vähän skeittamaan ilman suojavälineitä, joku päättää grindata korkealla kaiteella, muut yllyttävät, grindatessa joku menee pieleen ja tarina päättyy teholle koska vakava aivotärähdys ja kallomurtuma. On ihan mahdollisuuksien rajoissa että kenellekään ei tullut edes mieleen että jokin voisi oikeasti mennä pyllylleen. Edes siinä tapauksessa, että yksittäin jonnet ovat ihan fiksuja nuoria miehiä.
*Voi olla tottakin. Jassu voi lohduttaa ja puolustaa Suskia ilkeiltä juoruilta ja samalla jättää Lissun piraijoille. Jos sanot Jassulle, että tämä on empatiakyvytön ihmishirviö niin hän ihan satavarmasti sanoo että entäs Suskin auttaminen.
Miten tämä sitten auttaa missään mitään? Ei se nyt varsinaisesti koulusta selvinnyttä auta kuin ehkä asian kognitiivisessa käsittelyssä, mutta jos koulun henkilökunta ym aikuiset ymmärtää lasten/teinien toimintaa ja sielunmaailmaa niin voidaan toimia edes jotenkin. Samalla koulukiusattu voi saada katarsista siitä tiedosta, että kiusaamisen syy ei ole ainakaan yksinomaan hänessä. Ja jos näitä toimintamalleja ja rakenteita avataan oppilaille niin hyvällä tuurilla joku tarttuu siihen ja alkaa toimia paremmin. Ja jos kiusaamista käsitellään (myös) ryhmäilmiönä ja tiedetään sen syyt ja mekanismit niin siihen on noin miljoona kertaa helpompaa puuttua, varsinkin tällaiseen passiviseen aggressioon joka voi mennä ihan järjettömän monimutkaiseksi kuvioksi.
Mua itseäni auttoi traumojen käsittely lukemalla aiheesta, joten suosittelen kahta kirjaa Amerikasta. Rachel Simmonsin Odd Girl Out oli vähän niinku eka sellainen nimenomaan tyttöjen kiusaamista käsittelevä teos. Siitä on tehty myös aika kökkö samanniminen elokuva. Toinen, Rosalind Wisemanin Queen Bees and Wannabes, toimi Mean Girls-elokuvan pohjana ja oli myös tosi mielenkiintoinen luettava. Siitä tuli uusi painos 2009.
TLDR: Teinit eivät yleisesti ottaen kykene miettimään tekojensa seurauksia, koulukiusaaminen on pohjimmiltaan ryhmäilmiö, tästä seuraa se että tyyppi ei välttämättä edes tajua kaatavansa saavilla paskaa toisen niskaan, vielä vähemmän sitä miten se paska vaikuttaa.
Kiitos ja vielä kerran anteeksi. (｡☉౪ ⊙｡)
Mielenkiintoista luettavaa. Onhan se niin, että teinit ovat kypsymättömiä vielä ihmisinä ja käytökseen vaikuttaa monia asioita. Mutta silti itse näkisin, että kyllä teinit on kuitenkin sen verran välkkyjä (tai ainakin jotkut), että miten käyttäytydytään jne.
Haha jepjep.. En ny haluu takertua tuohon teini-iän vaikutteisiin ku siitä tullu jo kattava paketti :D Mut ihan samaa mieltä oon et jos pitää erikseen pönkittää nii jotaki nestettä pääkopasta löytyy tahi pitää kompensoida jotaki (vittu että tulee taas parikin esimerkkiä mieleen mutta jauhanu privasti jos siltä tuntuu x) ).
Tästä syystä mul on ollu aika usein vastaus/”slogan” kysymykseen millane mä oon tää ”Ihan kiva kusipääksi” – eipä odoteta liikoja ja sentään varaa yllättyä positiivisesti ku negasti (mitä ei voi sanoa samaa esim. tyypeistä joilla on tää kiiltokuvaimago hömhöm 8])
Nii ja hyvä jos tää merkintä ”vapautti” mieltäs tosta asiasta~
Sanopa. Mutta noh, meitä on moneen junaan. Itse en vain valitettavasti ole tuon tyypin kanssa samaa mieltä. Ja juttelin yhden yläasteaikasen kaverini kanssa, johon hän totesi, että joo ei. Ei ole tuo ihminen ollut sellainen mitä hän kovasti väittää. Mutta no jaa, onneksi ei tarvitse olle kyseisen henkilön kanssa tekemisissä. Tai muutaman muunkaan :’)