I totally know that feeling bro. Etenkin vaikeina hetkinä sitä tuppaa muistelemaan niitä aikoja kun oli jotenkin helpompi olla. Mä jään usein miettimään ihmisiä keiden kanssa asiat jäi kesken, selvittämättä.
Mut se on mennyttä se! Katse tulevaisuuteen! :3 Kuitenkin elämässä saattaa olla paljon hienoja ja hyviäkin juttuja ihan tälläkin hetkellä. Yritetään keskittyä niihin, ettei tarvitse sitten joskus hamassa tulevaisuudessa haikailla niidenkin hetkien perään!
Joo, yleensä toi on pahinta sillon ko on vaikeaa. Mä oon onneks osannu päästää irti niistä ihmisistä, vaikka välillä kaivertaa mielessä, että olisko voinu tehdä jotain toisin. Tosin parin ihmisen kohdalla edes se, että yritti selvittää vielä asiaa, ei auttanut. Mutta ei sillekään voi mitään.
Katse tulevaan ja nykyhetkeen tosiaan! Ja kohta ootkin täällä taas muutaman tunnin päästä, niin tehdään lisää yhteisiä mahtavia muistoja! <3
Oot edelleen nuori ja maailma on edelleen täynnä mahdollisuuksia! :D
Oon itsekin ollut koulukiusattu (yläasteella) ja sen jälkeen vei tosi kauan aikaa saada itseluottamusta kehitettyä, mutta mä tein sen. Ehkä suurin syy siihen miks just nyt elämä hymyilee on se, että oon heti alusta asti antanut menneiden olla. Antanut anteeksi kiusaajille (vaikkeivat ne anteeksiantoa ansaitsekaan saatika sitä pyytäneet) ja pyyhkinyt tuon elämänvaiheen pois. Ne kolme yksinäistä kiusattua vuotta olivat vaikeita ja vaikuttavat vieläkin silloin tällöin, mutta katkeruudesta ei ole mitään hyötyä. Eikä kyllä menneiden muistelustakaan. Välillä on ihana miettiä menneitä (siis kaikkea muuta kuin yläasteaikaa) ja erilaisia fiiliksiä, mutta minusta ei pitäisi liiaksi muistella menneitä ja takertua niihin sillä ei ne sieltä takaisin tule. Ennemminkin kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen, pyrkiä saavuttamaan sieltä edes osa haaveista :)
Potkisin sinua aika ankarasti perseelle ja käskisin sun painua sinne maailmalle sieltä sukusi nurkista ja mukavuusalueeltasi, mutta koska itselläni ei ole kokemusta masennuksesta, paniikkihäiriöistä etc. en sitä tee. Mutta kehotan miettimään mitä haluat ja miten voisit sen saavuttaa :)
(ja tarkoitus ei oo millään lailla loukata, enhän mä edes tunne sua (oon vaan lukenu sun sarjiksia :D) et ethän ota ittees ainakaan tota viimeistä).
En pahoittanut mieltäni :3
Onhan se toki totta, että pitäisi vaan nauttia tästä hetkestä ja luoda uusia hyviä hetkiä ja nauttia niistä täysin rinnoin :)
I totally know that feeling bro. Etenkin vaikeina hetkinä sitä tuppaa muistelemaan niitä aikoja kun oli jotenkin helpompi olla. Mä jään usein miettimään ihmisiä keiden kanssa asiat jäi kesken, selvittämättä.
Mut se on mennyttä se! Katse tulevaisuuteen! :3 Kuitenkin elämässä saattaa olla paljon hienoja ja hyviäkin juttuja ihan tälläkin hetkellä. Yritetään keskittyä niihin, ettei tarvitse sitten joskus hamassa tulevaisuudessa haikailla niidenkin hetkien perään!
Joo, yleensä toi on pahinta sillon ko on vaikeaa. Mä oon onneks osannu päästää irti niistä ihmisistä, vaikka välillä kaivertaa mielessä, että olisko voinu tehdä jotain toisin. Tosin parin ihmisen kohdalla edes se, että yritti selvittää vielä asiaa, ei auttanut. Mutta ei sillekään voi mitään.
Katse tulevaan ja nykyhetkeen tosiaan! Ja kohta ootkin täällä taas muutaman tunnin päästä, niin tehdään lisää yhteisiä mahtavia muistoja! <3
Oot edelleen nuori ja maailma on edelleen täynnä mahdollisuuksia! :D
Oon itsekin ollut koulukiusattu (yläasteella) ja sen jälkeen vei tosi kauan aikaa saada itseluottamusta kehitettyä, mutta mä tein sen. Ehkä suurin syy siihen miks just nyt elämä hymyilee on se, että oon heti alusta asti antanut menneiden olla. Antanut anteeksi kiusaajille (vaikkeivat ne anteeksiantoa ansaitsekaan saatika sitä pyytäneet) ja pyyhkinyt tuon elämänvaiheen pois. Ne kolme yksinäistä kiusattua vuotta olivat vaikeita ja vaikuttavat vieläkin silloin tällöin, mutta katkeruudesta ei ole mitään hyötyä. Eikä kyllä menneiden muistelustakaan. Välillä on ihana miettiä menneitä (siis kaikkea muuta kuin yläasteaikaa) ja erilaisia fiiliksiä, mutta minusta ei pitäisi liiaksi muistella menneitä ja takertua niihin sillä ei ne sieltä takaisin tule. Ennemminkin kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen, pyrkiä saavuttamaan sieltä edes osa haaveista :)
Potkisin sinua aika ankarasti perseelle ja käskisin sun painua sinne maailmalle sieltä sukusi nurkista ja mukavuusalueeltasi, mutta koska itselläni ei ole kokemusta masennuksesta, paniikkihäiriöistä etc. en sitä tee. Mutta kehotan miettimään mitä haluat ja miten voisit sen saavuttaa :)
(ja tarkoitus ei oo millään lailla loukata, enhän mä edes tunne sua (oon vaan lukenu sun sarjiksia :D) et ethän ota ittees ainakaan tota viimeistä).
En pahoittanut mieltäni :3
Onhan se toki totta, että pitäisi vaan nauttia tästä hetkestä ja luoda uusia hyviä hetkiä ja nauttia niistä täysin rinnoin :)