Upeeta toimintaa kuitenkin, koska sua oltiin hyvin paljon provosoitu ja hyvällä ei tunnuttu uskovan sitten missään noissa tapauksista kun varoituksista huolimatta jatkoivat! Eli ei siis ylpeilyaihetta siitä että käytit väkivaltaa, vaan että uskalsit puolustaa itseäsi ja exääsi sulle itelle jopa radikaalein tavoin :’)
Ja vaikka itsekään en puolla väkivaltaa enkä väkivaltainen ole (muuta kuin joskus irtaimistoa ja itseäni kohtaan) niin jossain oikeasti menee se raja. Olihan noissa kaikissa tilanteissa ilmennyt jo jotain fyysistä vastapuolten osalta tästä merkinnästä ilmeten, niin milläpä pistät asian jakeluun.. Vaikkei kännissä olo syyntakeettomaksi tee, niin et oletettavasti ollut täysin tietoisessa/selvässä tilassa niin mielestäni jokseenkin ymmärrettävääkin että alkoi jo napsua – mukaan luettuna sitten miettien näitä patoumia, jotka kytenyt sisällä!
Iän myötä yleensä moni ihminen rauhottuu, osa vähän liikaakin :’) Mutta itseään on oikeus ja pitääkin puolustaa! Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään, hyväksyä. Mutta onpa jotain yllättävää kerrottavaa jälkipolville sitten joskus näiden tiimoilta! :D
Heh joo. Ainakin on jotakin kerrottavaa jälkipolville. :’)
Ja juu, humalatila ei toki katso syyntakeettomaksi, estot tietty katoaa ja itseään on vaikeampi kontrolloida, jos on päässyt jo laidan yli kuohumaan. Nykyään en voisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla enää ja itseasiassa rauhotuin melko rutkasti, kun v
opiskelijaelämä jäi taakse ja paniikkihäiriö paheni. Nykyään jopa pelkään tuollaisia tilanteita. Onneksi sellaisia epätodennäköisesti tulee vastaan, kun en ole vuosiin käynyt baareissa (enkä todennäköisesti tulekaan käymään, ahdistavia paikkoja).
Upeeta toimintaa kuitenkin, koska sua oltiin hyvin paljon provosoitu ja hyvällä ei tunnuttu uskovan sitten missään noissa tapauksista kun varoituksista huolimatta jatkoivat! Eli ei siis ylpeilyaihetta siitä että käytit väkivaltaa, vaan että uskalsit puolustaa itseäsi ja exääsi sulle itelle jopa radikaalein tavoin :’)
Ja vaikka itsekään en puolla väkivaltaa enkä väkivaltainen ole (muuta kuin joskus irtaimistoa ja itseäni kohtaan) niin jossain oikeasti menee se raja. Olihan noissa kaikissa tilanteissa ilmennyt jo jotain fyysistä vastapuolten osalta tästä merkinnästä ilmeten, niin milläpä pistät asian jakeluun.. Vaikkei kännissä olo syyntakeettomaksi tee, niin et oletettavasti ollut täysin tietoisessa/selvässä tilassa niin mielestäni jokseenkin ymmärrettävääkin että alkoi jo napsua – mukaan luettuna sitten miettien näitä patoumia, jotka kytenyt sisällä!
Iän myötä yleensä moni ihminen rauhottuu, osa vähän liikaakin :’) Mutta itseään on oikeus ja pitääkin puolustaa! Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään, hyväksyä. Mutta onpa jotain yllättävää kerrottavaa jälkipolville sitten joskus näiden tiimoilta! :D
Heh joo. Ainakin on jotakin kerrottavaa jälkipolville. :’)
Ja juu, humalatila ei toki katso syyntakeettomaksi, estot tietty katoaa ja itseään on vaikeampi kontrolloida, jos on päässyt jo laidan yli kuohumaan. Nykyään en voisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla enää ja itseasiassa rauhotuin melko rutkasti, kun v
opiskelijaelämä jäi taakse ja paniikkihäiriö paheni. Nykyään jopa pelkään tuollaisia tilanteita. Onneksi sellaisia epätodennäköisesti tulee vastaan, kun en ole vuosiin käynyt baareissa (enkä todennäköisesti tulekaan käymään, ahdistavia paikkoja).