Ite olen käynyt ihan samaa vaihetta läpi tässä. Tuntuu tosi oudolta miten nopeesti ja hitaasti aika on mennyt yhtä aikaa ja tajuaa olevansa jo lähempänä elämänsä puoliväliä. Kaikki vanhat kuvat sun muut mitä on tullut käytyä läpi oikein huokuu hyviä muistoja ja ne tuntuu hirveän haikeilta, nostalgisilta ja semmoisilta menetetyiltä hetkiltä, jotka haluaisi saada takaisin. Eikä sitä edes tahdo tajuta, että ekoista rope-muistoista esim. on jo 13 vuotta aikaa. o_o
Siis joo, mä kans havahdun välillä siihen, että onko ekoista rope-kerroista jo niinkin kauan! Ja että tässä tosiaan on nuoruus aika lailla eletty jo ja sitä ei koskaan saa takaisin, vaikka kuinka haikailisi ja haluaisi elää joitakin hetkiä uudelleen. Onneksi on kuvia tallessa, joiden kautta voi fiilistellä ja musiikki on myös yksi vahva muistojentuoja.
Ite olen käynyt ihan samaa vaihetta läpi tässä. Tuntuu tosi oudolta miten nopeesti ja hitaasti aika on mennyt yhtä aikaa ja tajuaa olevansa jo lähempänä elämänsä puoliväliä. Kaikki vanhat kuvat sun muut mitä on tullut käytyä läpi oikein huokuu hyviä muistoja ja ne tuntuu hirveän haikeilta, nostalgisilta ja semmoisilta menetetyiltä hetkiltä, jotka haluaisi saada takaisin. Eikä sitä edes tahdo tajuta, että ekoista rope-muistoista esim. on jo 13 vuotta aikaa. o_o
But I know the feeling.
Siis joo, mä kans havahdun välillä siihen, että onko ekoista rope-kerroista jo niinkin kauan! Ja että tässä tosiaan on nuoruus aika lailla eletty jo ja sitä ei koskaan saa takaisin, vaikka kuinka haikailisi ja haluaisi elää joitakin hetkiä uudelleen. Onneksi on kuvia tallessa, joiden kautta voi fiilistellä ja musiikki on myös yksi vahva muistojentuoja.
On se tämä elämä vaan outoa.