4 vastausta artikkeliin ”Paskin syksy

  1. Voi eih, niin nuori…! Joo moi löysin sun blogin vasta ja oli pakko tulla kommentoimaan heti kun tämän luin :(. Otan syvästi osaa ja voimia kaikille teille jotka jäi Aatua kaipaamaan.
    Ymmärrän tuskan hyvin, sillä oma kissani jäi auton alle noin kaksi vuotta sitten ja oli kokonaisen viikon kateissa ennen kuin pikkuveljeni luokkakaverit sen löysi.
    Tosi paljon voimia ja haleja!! :(

    • Voi ei, epätietoisuus on kaikista kamalinta! :( Ja kun osaa tavallaan odottaa sitä, että todennäköisesti on kuollut, mutta se pieni toivon pisara kuitenkin elää. Ja sitten se toivo karisee ja kylmä todellisuus iskee päin kasvoja. Aatu löytyi samana päivänä, mutta ei se sitä tuskaa helpoksi tee.

      Ja tervetuloa vakoilemaan~

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *